Libertus

Vapautetun Gaius Messulenuksen hautakivi.

Libertus tai libertinus oli nimitys vapautetusta orjasta antiikin Roomassa. Antiikin Kreikassa vapautettuja orjia kutsuttiin nimellä apeleutheros (ἀπελεύθερος).[1]

Manumissio

Pääartikkeli: Manumissio

Vapauttamista, jonka isäntä (patronus) suoritti jo eläessään tai kuoltuaan testamentissaan, kutsuttiin manumissioksi. Isännällä oli oikeus vapauttaa talouteensa kuuluva orja melko vapaasti. Augustuksen aikana kuitenkin asetettiin tiettyjä rajoituksia testamentin kautta vapautettujen määrälle. Orja saatettiin vapauttaa suullisesti, hänet voitiin siirtää kuvaannollisesti jonkin jumalan omaisuudeksi (kuten Delfoissa) tai jollakin muulla tavalla, josta jäi vapautetulle laillinen asiakirja tapahtuneesta.[2] Vapautettu sai manumissiossa uuden nimen, jossa praenomen ja nomen gentile tuli patronukselta, ja cognomen oli kantajansa alkuperäinen nimi[3].

Asema

Lain edessä oli kolme vakiintunutta tapaa vapauttaa orja: vindicta, census ja testamentum. Asianmukaisesti vapautetusta entisestä orjasta tuli libertus cives, jolla oli kansalaisoikeudet, mutta hän pysyi edelleen sidoksissa patronukseensa kuin lapsi suhteessa isäänsä. Libertuksen vapaudessa syntyneitä lapsia kutsuttiin nimellä ingenuus. Nämä eivät enää olleet alamaissuhteessa patronukseen, eikä heiltä odotettu tottelevaisuutta (obsequium) tai kunnioitusta (reverentia).[4]

Useimmat vapautetut kuuluivat alaluokkaan, mutta keisariajan Roomasta on esimerkkejä korkeaan asemaan päässeistä, erityisesti Claudiuksen hallituskaudella. Kuuluja vapautettuja tai heidän jälkeläisiään olivat Pallas, Narcissus ja Nymphidius.[2]

Cicerolla oli sihteerinään vapautettu Marcus Tullius Tiro, joka pikakirjoitti valtiomiehen puheita ja hoiti tämän kirjastoa[5]. Petroniuksen hajanaisesti säilyneessä Satyriconissa on osio Trimalkion pidot, jonka nimihenkilönä esiintyy nousukasmainen, rikastunut vapautettu[6].

Katso myös

Lähteet

  • (Toimittanut) N. G. L. Hammond, H. H. Scullard: The Oxford Classical Dictionary 2. painos. Oxford University Press, 1979. ISBN 0-19-869117-3. (englanniksi)

Viitteet

  1. The Oxford Classical Dictionary s. 447
  2. a b The Oxford Classical Dictionary s. 448
  3. Lacus Curtius: A Dictionary of Greek and Roman Antiquities (William Smith, 1875), haettu 13.8.2009
  4. A Dictionary of Greek and Roman Antiquities: Libertus (William Smith, LLD, William Wayte, G. E. Marindin, toim. 1890) (englanniksi)
  5. Bates College, Maine: Roman Slavery, haettu 13.8.2009 (Arkistoitu – Internet Archive)
  6. Arduum res gestas scribere: Petroniuksen antiikki ei ole valkoinen (Maijastina Kahlos), haettu 13.8.2009 (Arkistoitu – Internet Archive)

Aiheesta muualla

  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Libertus Wikimedia Commonsissa