Hoikkavilla
| Hoikkavilla | |
|---|---|
 | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Alakunta: | Putkilokasvit Tracheobionta |
| Kaari: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Alakaari: | Koppisiemeniset Magnoliophytina |
| Luokka: | Yksisirkkaiset Liliopsida |
| Lahko: | Poales |
| Heimo: | Sarakasvit Cyperaceae |
| Suku: | Suovillat Eriophorum |
| Laji: | gracile |
| Kaksiosainen nimi | |
| Eriophorum gracile | |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Hoikkavilla (Eriophorum gracile) on monivuotinen sarakasvien (Cyperaceae) heimoon kuuluva ruohovartinen kasvi.[1][2]
Ulkonäkö ja koko
Hoikkavilla on löyhästi mätästävä ja rönsyävä. Varsi 40–70 cm korkea, ohut ja vähälehtinen. Lehdet ovat ruodittomat, tupelliset, vartta lyhyemmät, ylin varsilehti on yleensä puolenvälin alapuolella, kukinnon tyvellä 1–2 tukilehteä. Ne ovat 1–1,5 mm leveitä, kourumaisia tai litteitä.[1][2][3]
Kukinto on varren latvassa, yleensä 3-tähkäinen, tähkäperät jopa 3 cm pitkät ja karheita. Tähkät ovat pienehköjä ja kapeahkon kartiomaisia. Kaksineuvoiset, tuulipölytteiset kukat ovat tähkäsuomujen hangoissa, ne ovat 5 mm pitkiä, monisuonisia, ruskehtavia tai tummia eikä niissä ole kalvolaitaa. Heteitä on kolme, emissä kolme luottia. Kukassa on yli kymmenen karvoiksi pitenevää kehäsukasta, sukaset lopulta noin 2 cm pitkät ja valkoisia. Kukkii kesä-heinäkuussa.[1][2][3]
Hedelmä pähkylä joka on litteä ja kolmisärmäinen.[1][2][3]
Levinneisyys
Hoikkavilla on yleinen Keski- ja Etelä-Lapissa sekä Itä-Suomessa, mutta etelässä se on harvinaistunut.[4] Sitä tavataan myös Ruotsissa ja Keski-Euroopassa, sekä samoilla leveysasteilla Aasiassa ja paikoin Pohjois-Amerikassa.[5]
Elinympäristö
Se kasvaa märissä ympäristöissä kuten rimpinevoilla, tulvaisilla avosoilla ja luhtarannoilla.[1][2][3]
Lähteet
- Hämet-Ahti, L. & Suominen, J. & Ulvinen, T. & Uotila, P. & Vuokko, S. (toim.): Retkeilykasvio, s. 488. Helsinki 1986: Suomen Luonnonsuojelun tuki, 1986. ISBN 951-9381-14-7.
- Rikkinen, Jouko: Heinät ja sarat Suomen luonnossa, s. 96. Otava, 2014. ISBN 978-951-1-27817-7.
Viitteet
- ↑ a b c d e Hämet-Ahti, L. & Suominen, J. & Ulvinen, T. & Uotila, P. & Vuokko, S. (toim.): Retkeilykasvio, s. 488. Helsinki 1986: Suomen Luonnonsuojelun tuki, 1986. ISBN 951-9381-14-7.
- ↑ a b c d e Rikkinen, Jouko: Heinät ja sarat Suomen luonnossa, s. 96. Otava, 2014. ISBN 978-951-1-27817-7.
- ↑ a b c d Hoikkavilla (Eriophorum gracile) pinkka.helsinki.fi. Viitattu 11.11.2017.
- ↑ Lampinen, R. & Lahti, T. 2017: Kasviatlas 2016. Helsingin Yliopisto, Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsinki. Kasviatlas 2016: Hoikkavillan (Eriophorum gracile) levinneisyys Suomessa Viitattu 11.11.2017.
- ↑ Kärrull (Eriophorum gracile) Den virtuella floran. Viitattu 1.10.2015. (ruotsiksi)
Aiheesta muualla
- Kassu – Kasvien suomenkieliset nimet: Hoikkavilla (Eriophorum gracile)
- Luopioisten kasvisto: Hoikkavilla (Eriophorum gracile)
- Kuvia Suomen luonnonvaraisista kasveista: Eriophorum gracile – hoikkavilla (Arkistoitu – Internet Archive)
- ITIS: Eriophorum gracile (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Eriophorum gracile (englanniksi)
- Flora of China: Eriophorum gracile (englanniksi)
|
